Kesätauon jälkeen ohjaajamme Katriinan saapuminen Ikaalisten ihmemaahan laittoi varmasti jokaisen ryhmäläisen puntin tutisemaan. Minä ainakin ajattelin unohtaneeni kaiken sovitun. Sen, missä kohtaa piti seisoa siinä kohtauksessa ja mistä piti oikein tulla näyttämölle ja minkä jälkeen minun piti sanoa ja mitä minun piti sanoakaan.. ? Huh. Näytelmämme riveissä tapahtui myös pieniä muutoksia, kun yksi ryhmästämme joutui valitettavasti keskeyttämään. Tästä johtuen käsikirjoitukseenkin tuli muutoksia; yksi rooli kirjoitettiin kokonaan ulos ja yhden roolin ottaa haltuunsa Jonna.
Päivä alkoi melko rauhallisesti ja Katriinan varmoissa otteissa minäkin rauhoituin ja lopetin huolehtimasta. Yllättävän hyvin sitä sitten muistikin omat paikat, tekemiset ja repliikit, vaikka aamulla näytelmää pohtiessa tuntui siltä, kuin päässä löisi vain tyhjää. Lihasmuistista kuitenkin tuli moni asia, hipheijaa! Tosin, itse ainakin koin verhoissa paniikkia aina kohtausten välissä ja ihmettelin itsekseni, että mitä seuraavaksi tapahtuu.. Eli treeniä kaivataan!!
Haasteellisimmaksi itse olen kokenut roolissa laulujen laulamisen sekä siinä samalla tanssimisen. Kyllähän sitä omana itsenä vetelee ja kiekaisee melkein miten vaan, mutta kun laulajana ei olekaan minä vaan palvelustyttö Juulia, niin johan on paletti sekaisin. Sitä saa oikein perusteellisesti jäädä pohtimaan ja setvimään, miten esimerkiksi Juulia tämän laulun laulaa ja mitä, hän ajattee tässä kohtaa. Sitten ajatusten päälle vielä eleet ja ilmeet. Kyllä siinä vielä ahkeroimista on, mutta paljon on saatu jo aikaiseksikin. :)
Harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Siinä iskulausetta kerrakseen. :)
Puvutkin edistyvät kivaa tahtia, yritetäänpäs laitella jotain materiaalia tännekin niistä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti