Noin kuukauden mittainen kesätaukomme päättyi ja heti elokuussa olemme tarttuneet toimeen oikein toden teolla. Huhheijaa, tämä tyttö ainakin tietää tehneensä töitä nämä kolme viikkoa!
Aloitimme Merja Koskiniemen johdolla tanssien tämän syksyn loppusuoran ja ainakin minä koin toisinaan jopa kauhun hetkiä, kun oma vartaloni tuntui yhtä taipuisalta kuin rautakanki ja olo oli, hmm, suorastaan epätoivoinen. Tämän tyttösen tanssiura ei siis ole alkanut kolmevuotiaana, mutta kait sen näin 24-vuotiaanakin voi aloittaa. Ja eteenpäin mennään, pikkuhiljaa..
Treeniä ja pitkää pinnaa, sitä se vaatii ja ennen kaikkea isoa Heittäytymistä. Enää ei iske paniikki tanssimisen suhteen, mutta vielä jänskättää kovasti liikkeitten osuminen oikeille kohdille ja se, että muistaa kaiken lisäksi laulaa samaan aikaan! Jo vain on tekemistä, mutta niin kivaa tekemistä!
Toisella tanssiviikolla liikkeet muistuivat huomattavasti paremmin mieleen ja onnistumisen tunteita tulvi varmasti jokaiselle! Päätimme tanssiviikon Keltaisella Koululla pöytien takana istuen ja katsellen tanssejamme nauhalta.. Minä kurkin omia osuuksiani sormieni rakojen välistä, mutta eipä tuo nyt niin pahalta näyttänyt kuin luulin. :D Saimme hyvää palautetta ja kannustusta eteenpäin.
Näemme tanssinopettajamme vielä syyskuun alussa kerran, joten näillä opeilla paahdetaan ja tehdään töitä! Mutta saattaapi olla, että Ideasta Estradille-porukasta voipi osan bongata jostain hulvattomasta karaokekuppilasta harjoittelemassa liikkeitä, ihan vapaa-ajallakin.. Olkaahan tarkkana!
Tässä näin osa reenailee! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti