Laulut haltuun Merzin tunneilla!

JIIIHHHAAAAA!!!

Sitä mieltä oli nimittäin tämä tyttö siitä, että Merzi Rajala saapui Ikaalisten Ihmemaahan meidän lauluamme ohjaamaan ja meille lisää opettamaan! JesJes! Vaikka välillä minulla meinasikin nousta kyynel silmään, kun tuntui, ettei millään meinannut lähteä laulu ja samanaikaisesti tanssi käyntiin, mutta työkaluja saatiin sitten siihenkin!

Alkuvenyttelyt, jotka Merzi aina meille ohjaa, tekevät niin kropalle kuin mielellekin hyvää. Useastihan sitä ainakin itse syyllistyn siihen, että hyppään ihan suoraan laulamaan, ilman lämmittelyä. Mutta lauluhan on nimittäin melkoista lihastyötä, joten venyttelimme tarkkaan kylkilihaksia ja selän lihaksia sekä teimme muutamia hengitysharjoituksia, jotta vartalomme heräisi laulavaan tilaan! Minulle nämä venyttelyt aiheuttivat melkoisia tuskan irvistyksiä ja ähinöitä, sillä selkäni oli kovasti sitä mieltä, että vaakataso olisi parhain asento. No, jokaisessa mahdollisessa tilanteessa rauhoitin itseni ja niin sujui selänkin kanssa paremmin.

Kävimme lauluja läpi ensin yhtenä kokonaisuutena eli lauloimme ja tanssimme ensin ja sitten aloimme tehdä töitä pala palalta laulun kanssa. Hämmästyttävän ison muutoksen sai aikaan Merzin ohje siitä, että jokaisessa liikkeessä on hyvä olla jokin tarkoitus eli se jokin juttu, miksi tämä tanssimoovi on tässä ja mitä sillä tarkoitetaan. Vastauksia merkityksiin pystyimme etsimään laulun lyriikoista ja roolihahmoistamme ja vauhdista kertokoon se, että menimme läpi enimmäkseen koko ajan vain säe kerrallaan ja siis säe on yleensä se musiikillinen kokonaisuus, joka on luontevaa laulaa yhdellä hengityksellä. Erään laulun palastelimme näin ja minä, Jonna ja Suvi sitten esitimme muille tämän palastelun jälkeen ja muitten ryhmäläisten katseissa näkyi aivan hämmästyneitä ilmeitä ja kuului sieltä jopa naurun hihitystäkin. ONNISTUMISEN TUNNE OLI HUIKEA!!

Kaksi päivää laulua ja keskittymistä niin tanssiin kuin laulun sanojen merkityksiin sekä sävelpuhtauteen tekivät hyvää meidän ryhmällemme, näillä eteenpäin!

Hey, enää noin kolmisen viikkoa esityksiin!

-Janna-

TäsmäIsku tehtiin Tampereen ytimeen, Teatterikesään 4.8.2011!

Olimme 4. elokuuta Tampereen Keskustorilla jakamassa flyereita ja kertomassa tulevasta näytelmästämme! Lämpimänä päivänä oli vallan mainiota olla ja todeta, että jotkut olivat jo kuulleet meidän proggiksestamme!

Kuvassa esittäytyvät Noora ja Pauliina!

Puvustajat vierailivat!

Viime viikko oli kyllä aivan huippu! Nimittäin tiistaina saimme Ikaalisten Omalle Tuvalle vieraaksemme puvustuskurssin opiskelijat johtajanaan Sanna Ponki. Hetki siinä meni, kun puvustuskurssilaiset ensin levittäytyivät ja laittoivat jokaiselle meistä sellaisen oman kasan vaatteita. Ja sitten vain alettiin vaihtamaan vaatteita. Ihan helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä vaatteemme sisälsivät vielä nuppineuloja ja erilaisia ratkaisuja, mutta valmista kuitenkin tuli! :)



Tässä puvustuskurssin vetäjä Sanna Ponki auttaa Merviä pukeutumaan vaatteisiinsa, joista vielä löytyy nuppineuloja ja irtonaisia osia. Pienistä paloista tulee hieno kokonaisuus. Pukuhan ei siis vielä ole valmis, mutta pientä suuntaviivaa saa tästä. Huomatkaa ympärillä olevat kasat, niistä löytyi jokaiselle jotakin korua ja muuta pientä härpäkettä. Taisi joku vahingossa käydä kaverinkin kasalla kurkkimassa.. :P



Iltapäivä kuluikin siis kuin lennossa omia roolivaatteita kokeillen ja asusteita tsiikaillen. Asustevaihtoehtoja oli monia ja minä sain esimerkiksi kokeilla erästä vyölaukkua ja kultaista korua, mitkä sitten seuraavassa käänteessä kuitenkin hylättiin. Täytyy sanoa, että nopeasti osasivat puvustajat luopua jostain ideasta, jos se huomattiin ei-toimivaksi. Ohjaajamme Katriina katsoi jokaisen vaatteet läpi ja kertoili mielipiteitään. Puvut olivat todella upeita ja näyttäviä, ehdottomasti livenä näkemisen arvoisia. Itse ainakin olen tyytyväinen vaatteisiini, sillä ne tuntuivat tuovan minun vartaloni parhaita puolia esille. Tosin, ideaa baskerista en ihan ostanut, mutta onhan tässä vielä aikaa tottua..

Seuraavassa kuvassa Ikaalisten Omalla Tuvalla poseeraapi merirosvomme Elsa. Fiilis on huikea!
:)














Näihin tunnelmiin, laulamisen saloista Merzi Rajalan kanssa tulossa myöhemmin!
-Janna-

Näyttämöharjoituksia!!

Kesätauon jälkeen ohjaajamme Katriinan saapuminen Ikaalisten ihmemaahan laittoi varmasti jokaisen ryhmäläisen puntin tutisemaan. Minä ainakin ajattelin unohtaneeni kaiken sovitun. Sen, missä kohtaa piti seisoa siinä kohtauksessa ja mistä piti oikein tulla näyttämölle ja minkä jälkeen minun piti sanoa ja mitä minun piti sanoakaan.. ? Huh. Näytelmämme riveissä tapahtui myös pieniä muutoksia, kun yksi ryhmästämme joutui valitettavasti keskeyttämään. Tästä johtuen käsikirjoitukseenkin tuli muutoksia; yksi rooli kirjoitettiin kokonaan ulos ja yhden roolin ottaa haltuunsa Jonna.

Päivä alkoi melko rauhallisesti ja Katriinan varmoissa otteissa minäkin rauhoituin ja lopetin huolehtimasta. Yllättävän hyvin sitä sitten muistikin omat paikat, tekemiset ja repliikit, vaikka aamulla näytelmää pohtiessa tuntui siltä, kuin päässä löisi vain tyhjää. Lihasmuistista kuitenkin tuli moni asia, hipheijaa! Tosin, itse ainakin koin verhoissa paniikkia aina kohtausten välissä ja ihmettelin itsekseni, että mitä seuraavaksi tapahtuu.. Eli treeniä kaivataan!!

Haasteellisimmaksi itse olen kokenut roolissa laulujen laulamisen sekä siinä samalla tanssimisen. Kyllähän sitä omana itsenä vetelee ja kiekaisee melkein miten vaan, mutta kun laulajana ei olekaan minä vaan palvelustyttö Juulia, niin johan on paletti sekaisin. Sitä saa oikein perusteellisesti jäädä pohtimaan ja setvimään, miten esimerkiksi Juulia tämän laulun laulaa ja mitä, hän ajattee tässä kohtaa. Sitten ajatusten päälle vielä eleet ja ilmeet. Kyllä siinä vielä ahkeroimista on, mutta paljon on saatu jo aikaiseksikin. :)

Harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Siinä iskulausetta kerrakseen. :)

Puvutkin edistyvät kivaa tahtia, yritetäänpäs laitella jotain materiaalia tännekin niistä! :)

KesäTaukomme on ohitse!

Heipsatisansaa!

Noin kuukauden mittainen kesätaukomme päättyi ja heti elokuussa olemme tarttuneet toimeen oikein toden teolla. Huhheijaa, tämä tyttö ainakin tietää tehneensä töitä nämä kolme viikkoa!

Aloitimme Merja Koskiniemen johdolla tanssien tämän syksyn loppusuoran ja ainakin minä koin toisinaan jopa kauhun hetkiä, kun oma vartaloni tuntui yhtä taipuisalta kuin rautakanki ja olo oli, hmm, suorastaan epätoivoinen. Tämän tyttösen tanssiura ei siis ole alkanut kolmevuotiaana, mutta kait sen näin 24-vuotiaanakin voi aloittaa. Ja eteenpäin mennään, pikkuhiljaa..

Treeniä ja pitkää pinnaa, sitä se vaatii ja ennen kaikkea isoa Heittäytymistä. Enää ei iske paniikki tanssimisen suhteen, mutta vielä jänskättää kovasti liikkeitten osuminen oikeille kohdille ja se, että muistaa kaiken lisäksi laulaa samaan aikaan! Jo vain on tekemistä, mutta niin kivaa tekemistä!

Toisella tanssiviikolla liikkeet muistuivat huomattavasti paremmin mieleen ja onnistumisen tunteita tulvi varmasti jokaiselle! Päätimme tanssiviikon Keltaisella Koululla pöytien takana istuen ja katsellen tanssejamme nauhalta.. Minä kurkin omia osuuksiani sormieni rakojen välistä, mutta eipä tuo nyt niin pahalta näyttänyt kuin luulin. :D Saimme hyvää palautetta ja kannustusta eteenpäin.

Näemme tanssinopettajamme vielä syyskuun alussa kerran, joten näillä opeilla paahdetaan ja tehdään töitä! Mutta saattaapi olla, että Ideasta Estradille-porukasta voipi osan bongata jostain hulvattomasta karaokekuppilasta harjoittelemassa liikkeitä, ihan vapaa-ajallakin.. Olkaahan tarkkana!

Tässä näin osa reenailee! :)