Enpä olisi uskonut, että valojen loiste ja näyttämöllä paistattelu saa komean selkäkivunkin unohtumaan, mutta niin vain kävi minun kohdallani. On se jännä! Mutta näinhän se on! Upeata hommaa, kun pääsee tekemään, niin pienet krempat ei meinaa mitään!
Meillä oli maanantaina vierailulla meidän puvustajamme. Puvustuksemme hoitaa ihan erillinen Ideasta estradille -puvustuskurssi ja olemme saaneet seurata heidän työskentelyään alusta asti, luonnoksista käytäntöön. Olemme tässä koulutuksen edetessä käyneet pariin kertaan sovittelemassa ja nyt pääsimme näkemään taas uusia juttuja ja kokeilemaan lavalla tepastelua roolivaatteissa. Huisia! Puvustuskurssin opiskelijoita ja heidän opettajansa Sanna Ponki jäivät seuraamaan meidän läpimenoamme ja kyllä se vaan niin on, että yleisö nostaa sitä energiatasoa heittämällä! Kaikki skarppasivat ja tsemppasivat!
Tiistaina oli vuorossa jälleen yleisölle näytelmän läpimeno ja ainakin minä sain ihanan komeita hikikarpaloita otsalleni lavalla ollessani. Minua jännitti kovasti harjoitusyleisön läsnäolo, mutta vaikutti se minuunkin positiivisesti! Saimme harjoitusyleisöltä hyvää palautetta, kuulemma lavalla näkyy tekemisen riemua! JESJES! Ja ohjaajamme Katriina kävi ruokatunnilla kaupassa ja toi meille SuffeliPuffeja, koska olimme olleet kilttejä!
Ensi viikolla meidät voi bongata Sata-Häme Soi tapahtumasta, olkaapas kuulolla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti